Usein joku pyytää kertomaan jonkun hauskan jutun, sattumuksen tai havainnon joka liittyy taksiin, sen kuljettamiseen tai sivuaa sitä, joten keräilin ylös kirjoittamiani Facebook-tiloja näistä sattumuksista ja tässä näitä nyt sitten olisi muutama kappale asianmukaisesti otsikoituina, olkaa hyvä!
Sielunhoitoa
Asiakas: “Mua vituttaa niin saatanasti.”
Minä: “Haluatko puhua siitä?”
“Ootsä joku saatanan terapeutti?”
“Tavallaan, ja se (terapia) tulis samaan hintaan.”
Breaking Bad
Asiakas: “Ootko liivijengiläinen?”
Minä: “En”.
“No ootko sitten opiskelija? Kemiaa tai jotain?”
“Joo, puistokemiaa elämänkoulussa.”
“Ihan tosi!?”
Kristus tätä ammattia.
Fysiikan lait
Kaksi kesäesaa tilasi taksin ja minä sain kunnian vastata heidän logistisiin tarpeisiinsa. Etupenkille loikannut hessu alkoi säätämään turvavyön kanssa ja ihmetteli ääneen sen tarpeellisuutta, johon vastasin, että tiedän olevani mahtava, mutta valitettavasti fysiikan laille minäkään en mahda mitään. No, takapenkin kaveri inspiroitui tästä ja kertoi havainneensa Pupuhuhdan tienoilla selkeän vääristymän näissä laeissa: “Kerran kun kaverin kanssa käveltiin sitä rinnettä sinne mäkeen, niin tulipahan vaan mieleen, että siellä paskakin valuu ylöspäin!”
Yoda
Vuoroni alkoi terävästi, kun heti alkuun Kirkkopuistikosta löytyi palveltavakseni noin 60-vuotias, sangen huolettoman oloinen mies. Ei kuitenkaan mikään puliukko, vaan ennemminkin sellainen hyväntuulinen tuurijuoppo. Siinä sitä ajeltiin asiakkaan toiveiden mukaisesti yhdessä kohti Kuokkalan ostaria, rupateltiin niitä näitä, ja kysyipä hän myös kohteliaasti lupaa nauttia pari siemausta pullostaan matkan aikana, jonka myönsin kernaasti. Kyydin maksettuaan ja autosta noustuaan hän kääntyi vielä ympäri ja lausui kiitoksensa kuin jonkinlainen tärähtänyt Yoda: “Sulla on hyvä asenne, jatka elämistä!”
Luento
Koulukyydissä matkustanut oppilas alkoi tivaamaan minulta, mistä eri automerkkien nimet tulevat. No, kivana kuskina pidin luentoa kun hän tenttasi, ja kyydin päätteeksi kuulin iloisen toteaman: “Ei voi äijä tietää noin paljon!”
Äitienpäivä
Kuka vihaa äitiään niin paljon, että vie hänet äitienpäivänä ABC-asemalle syömään?
Maailmanloppu
Joskus sitä kokee työssään sellaisia hetkiä ja tunnetiloja, joita joku ortodoksisempina aikoina työskentelevä ei välttämättä pääse kokemaan ikinä. Näin aikaisena sunnuntaiaamuna, yön yli valvoneena, ajaessani harmaan autiuden läpi katsellen samalla tyhjiä pihoja näkemättä ketään missään, kelmeän aamuauringon pommittaessa ensimmäisiä lämpimiä säteitään usvan raskaan verhon läpi, on kuin olisin laskeutunut liikennöimään suoraan Vainajalaan. Apokalypsi tuntunee joltain tämänlaiselta.
Paska diili
Vappuasiakkaan aukotonta logiikkaa: “Saako sulta numeron, voitaisiin tehdä sellainen diili, että tulet sitten yöllä hakemaan vähän halvemmalla”.
“No tuohan on ihan paska diili”, vastasin ja jatkoin: “Eikö se menekään niin, että jos suoraan soitellaan ja privaatisti haetaan, niin silloin maksetaan vähän ekstraa?”
Ei muuten kysynyt enää käyntikorttia.
Talousnero
Se tunne, kun asiakas valittaa, että taksilla matkustaminen on kallista ja sitten perille päästyäsi asiakkaan pihasta löytyy viimeisimmän korimallin Mercedes-Benz ML. Teki mieli sanoa, että “minäkin olisin halunnut sen GL:n, mutta rahat riitti nippa nappa samanlaiseen”.
Luottokelvottomuuspäätös
Pitkästä aikaa klassikko, jossa asiakaskohtaamisessa pitää kysyä fyrkat etukäteen, joita ei tietenkään löydy, koska kykyni haistaa perseaukisuus ihmisestä on niin hienostunut. “Aja vaan, se joku on mulle kakssataa pystyssä. Kyllä rahaa on”. Yllättävän vaikeaa hänelle oli ymmärtää saaneensa luottokelvottomuuspäätöksen taksikuskilta.
Kehu ja solvaus samassa paketissa
Juteltiin asiakkaan kanssa mm. kirjallisuudesta, kunnes hän kysyi, että olenko kenties opiskelija? Kielteisen vastauksen saatuaan kuulin olevani “todella sivistynyt taksikuskiksi”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.
Sisko
Aamuyön erikoinen: uskovainen mummo hyppää keskussairaalasta jousille. Matkalla keskustelimme mm. aiheesta, että onko tupakointi syntiä. Kyydin päätteeksi mummo haluaa ostaa minulta kolme savuketta. Roll it up and smoke it again, sister!
Työpaikkahuumoria
Joskus kehutaankin
Asiakkaan suusta: “Olet persoonallisin tapaamani taksinkuljettaja”. Lämmitti.
Herkkudonitsi
Ai miksikö en pidä ABC-asemista? Hienoa istua vessassa kun samaan aikaan keskusradiossa kuulutetaan, että suklaamunkki olisi tarjouksessa.
Lähimmäisestä huolehtiminen
Neiti oli ottanut vähän liikaa hapanta. Tuntematon nuorimies talutti hänet taksiasemalle ja lähti saattamaan kotiin asti. Pahoitellen perin maksun paluukyydistä tältä herrasmieheltä, mutta samalla toivoin ääneen, että karma korvaisi hänen vaivannäkönsä. Joku näköjään vielä välittää.
Liikennekäyttäytyminen
Seuraa avautumista: Päiväni on ollut mitä mainioin. Nukuin lyhyesti, mutta hyvin, ruoka on maittanut, keikka käynyt ja ihmiset viihtyneet, joten mikä tämän idyllin voisi pilata? No tietenkin lumisade ja keskivertoautoilijoiden sään huomiotta jättäminen. Nämä saatanan tuplauunot nimittäin saattavat Japanin keisarillisten ilmavoimien kamikaze-osaston tekemään rituaali-itsemurhan selvitäkseen häpeästä. Keksi lattiassa tykitetään menemään, kuin Jeesus panssarivaunussa kuulaana keskikesän päivänä. Roikutaan (alle) kahdenkymmenen metrin päässä perästä, kiilataan eteen ja ninjaillaan moottoritiellä ilman valoja. Ei huomioida mitään eikä ketään. Ei ihme, jos tulee raatoja. Terveisin nimim. “Auto sivuun ja pelle ulos!”
Myssypäästereotypia
Harvoin osuu kohdalle, mutta joka kerta kun niin käy, joudun ihmettelemään miksi jokainen Bassoradiota toivova asiakas on stereotyyppinen myssypää, sellainen oikea aivotieteen kalifi, tiedättehän?
Uhkaus vai lupaus?
Nyt on saavutettu se hetki illasta, kun kyydissäni ollut romanimies kertoi, että ei halua koskaan nähdä minua samassa ravintolassa tai “tulee läpsyä”. Asia kunnossa.
Kehittyvät markkinat
Klassinen “olemme yli kuudenkymmenen ja tiedämme kaikesta kaiken” -pariskunta jousilla. Siinä vaiheessa, kun herra päätti väittää, että Suomessa on kaikkein kallein taksi ja vastasin, että itse asiassa Pohjoismaiden halvin ja Euroopan tasolla keskihintainen, niin vasta-argumentiksi viritetty “mutta kun Espanjassa” tyrehtyi siihen, kun totesin, että ei sotketa nyt kehitysmaita tähän.
Klassinen herrasmies
Väistyvän syksyn antauduttua ensimmäisen taistelunsa lähestyvän talven ensimmäiselle kuuralle Lyseonkadun taksiasemalle hoippui keski-ikää lähestyvä herrasmies. Sellainen, jolla oli ilmeisesti ollut jo hetken tästä asti aikaa. Esitettyään osoitteen ja toiveen ajaa pankkiautomaatin kautta, alkoi perustavanlaatuinen show, joka sisälsi radion räpläämistä, äänenvoimakkuuden lisäämistä, epäloogisia syytöksiä, muuta epäherrasmiesmäistä käytöstä ja asiaan kuuluva tiedustelu siitä, että voinko ajaa siitä automaatilta samaan hintaan kotiin. Tottakai minä teen työtä ilmaiseksi. Facebook-tunnuskin olisi kuulemma pitänyt luovuttaa. Perillä kyydin pitkin hampain maksettuaan tyyppi alkoi kertomaan vielä pakollista tarinaa siitä, miten hän ajaa “hieman isompaa kalustoa”. Noin kolmella sanalla kerroin, että nyt kun mittari ei enää käy, niin tekemisesi tai tekemättä jättämisesi on aika yhdentekevää, kunhan nyt vain olet hyvä ja poistut autosta. Pihasta pois peruuttaessani meinasin ajaa ojaan. Repesin nimittäin nauramaan, kun huomasin tämän Turhapuron jääneen kuvaamaan pois lähtemistäni kameralla. Mahdanko olla jo somessa otsikolla “paska taksi kuski” tai jotain muuta yhtä nerokasta?
Psycho Killer
Keski-ikäinen, arvokkaan oloinen herrasmies rouvineen kiittivät minua kyydin lisäksi musiikista. Eivät olleet kuulemma kuulleet Talking Headsin Psycho Killeriä “ainakaan kymmeneen vuoteen”.
Sattumaa vai ei?
Tänä aamuna pientä kulkijaa alkoi kummastuttamaan, että lieneeköhän tuo vain sattumaa, että Kuokkalan keskustan arkkitehtuurin kantava väriteema on kusenpolttaman kellertävä?
Nyt ei pysty
Asiakas: “Onko kuskilla Avenged Sevenfoldin uusinta täällä?”
Minä: “Älä nyt höpötä joutavia kun Nine Inch Nails soi.”
Olin joskus Suurajoissa
Töiden lomassa ehdin kurkata ralliautoja Killerillä, eikä itku ollut kaukana. Nimittäin kun lehtipuhaltimilta kuulostavat hyrysysyt suhaavat rinkiä ja yleisö koostuu suurelta osin tyypeistä, joiden sukupuusta löytynee ainakin yksi isi-eno, niin siitä on silloin voima, vaara ja kiiltävä musta nahka kaukana. “Mobile enough to scavenge, mutta ei missään nimessä brutal enough to pillage”.
Nahkabyysat
Asiakas ihaili ystävänsä nahkatakkia ääneen minulle. Totesin siihen, että tietysti nyt rotsi kuuluu olla, mutta jokaisella itseään kunnioittavalla miehellä on myös vähintään yhdet nahkahousut kaapissa. Hetken hiljaisuuden jälkeen minulle esitettiin jatkokysymys: monetkos sulla sitten on? Vastasin todenmukaisesti, että kahdet.
Vetoomus
Hyvät käytöstavattomat eläkeläiset (ei se yhtye), ja etenkin se edellisellä tilausajolla saapunut rouva, joka pahoitti mielensä kun en ehtinyt tilaamaan hänelle taksia samalla kun latasin oman asiakkaani sataa ja yhtä kaljalavaa kyytiini: älkää matkustako. Itse asiassa, älkää edes poistuko kotoanne. Koskaan. Kaupunki on terveiden paikka.
Pika-analyysi
Ala-asteikäinen koululainen teki minusta pika-analyysin kavereilleen: “Toi kuski esittää kovista kun sillä on tollainen tukka, aurinkolasit ja nahkatakki, mutta oikeesti se on ihan pehmolelu.”
Enkeli maantiellä
Se tunne, kun hyvin suoritetun työn päätteeksi sairaanhoitaja kutsuu sua enkeliksi, ja tilanteeseen täysin ulkopuolinen, ohikulkeva rouva toteaa iloisesti: “No katso nyt, onhan sillä tukkakin kuin enkelillä!”
Aikapoimu
Päivän mielensäpahoittaja oli Sokokselta kyytiini noussut rouva, joka ihmetteli, miksi auton saaminen kesti niin kauan. Tarkistin tilauksesta, että hän oli odottanut kyytiä jopa seitsemän minuuttia. Teki mieli kertoa, että valitettavasti Futuraman mukaan teleportti keksitään vasta 3000-luvulla…
Ala-arvoista sosiaalista mediaa: Asvalttisoturi Facebookissa.
Asvalttisoturi 